Päijänteelle

Tänään oli lopulta päivä, jolloin oli aika lähteä kesän pitkälle reissulle. Suuntana luonnollisesti Päijänne.

Tarkoitus ei ole käydä erityisen kaukana, vaan tutustua paikkoihin eteläisellä Päijänteellä. Ensimmäisen päivän kohteena oli luonnollisesti Haapasaari.

Retken kokoonpano vaihtuu välillä. Nyt olen siis lähtenyt matkaan yksin. Näin ensi alkuun muutama päivä. Tiistaina Raija tulee veneeseen näillä näkymin Sysmästä. Jatkamme sieltä sitten seilailua Päijänteellä.

Kesän alku on ollut mielenkiintoinen. Vene on auttanut opettelemaan monenlaisia asioita. Suomeksi tämä Tarkoittaa, että monenlaisia ongelmia on tullut ratkottavaksi. Mutta nyt asiat tuntuvat olevan hyvälllä mallilla ja voi kevein mielin tehdä matkaa.

Oli mielenkiintoista, että matkalle lähtö tuntui jotenkin jännittävän. Jotenkin mieli oli levoton. Se tuntui kuitenkin haihtuvan ilmaan, kun pääsi Vesijärveltä Päijänteen puolelle. Kyse ei ole siitä, että kanavan sulutus oli jännittänyt. Ehkä oleellista oli, että pari tuntia ehti vierähtää.

Vääksyssä oli muuten paljon porukkaa - no se oli arvattavissa, koska kanavalla vietetään 150-vuotisjuhlia. Oli hyvä tuuri, että onnistuin löytämään laiturista paikan. En tosin jäänyt juhliin - oli vain päästävä tankaamaan veneen vesisäiliö. Tein myös itselleni ruuat.
 

Vääksyn jälkeen liikennettä oli paljon, vähän piti varoa isompia laineita. Kerran vene pääsi keinumaan sen verran, että tavaroita vähän putoili pöydältä. No eräs merkittävä vastaantulija oli alla olevassa kuvassa. Meripelastuksen alus hinasi toista alusta. Hieno homma, että tällaiset apuvoimat löytyvät myös sisävesiltä.